Tällä kertaa pääsin mukaan itse järjestämääni matkaan. Tarkoituksena oli matkan vetämisen ohessa katsastaa parin vuoden tauon jälkeen vuokratalojemme kuntoa Provencessa ja henkilökunnan ystävällisyyttä. Sellaista niin sanotusti tavallista huolenpitoa laatuasioissa. Näitä pitäisi ehtiä tekemään enemmänkin, ajattelin.
Salakavalasti lähdin mukaan myös siksi, että reissussa oli teemana hyvinvointi- ja tanssi, Dance Provence avec Mindy. Siis maailman paras tanssinopettaja Step upin Mindy Lindblomin vetäämää hyvinvointia matkalla.
Mutta mitenkäs tässä kävikään? Tapahtuikin pysähdys liikkeessä.
Pysähdyin tanssin askeleisiin. Pysähdyin pilvien katsomiseen venyttelyssä.
Pysähdyin maisemaan. Pysähdyin viinitilan terassilla. Pysähdyin uima-altaalla.
Ollessani matkalle lähteviä vastassa lentokentällä lähes jokainen totesi treffatessamme: jos nyt pitäisi päättää ehdinkö tälle matkalle niin missään tapauksessa en olisi tätä varannut! On niin kiire töissä että millään ei ehtisi! Minulla hyppäsi sydän melkein kurkkuun; eikö kukaan halua lähteä tänne?
Tosiasiassa opin, että ryhmämme naisia yhdisti liikunnan ja musiikin ilon lisäksi työ. Ihan kaikki ryhmäläiset (minä myös) tekevät siviilissä monella tavalla vaativaa työtä. Se vie arkipäivän, täyttää ajan ja vaatii keskittymistä. Ammattinimikkeet olivat hyvin vastuullisia. Ehkä ryhmän naiset olivat keväällä matkaa varatessaan ymmärtäneet että breikki voisi antaa voimia taas jaksaa.
Paluukoneeseen ostin sisustamisen suosikkilehteni. Huomasin että lehden päätoimittaja ei poseeraakaan ykkössivulla kasvokuvalla vaan näyttäytyy upeassa zenmäisessä kaaressa. Hän on myös ymmärtänyt että vaativan työn vastapaino on rauhoittuminen. Vaikkapa hiukan kaarelle itseä haastaen.
Kiitos että sain olla mukana! Kiitos sain ottaa aikaa ja happea kanssanne. Kiitos että sain pysähtyä (vaikka vähän kipuakin venyttäen).
Ehkä seuraavaksi laitankin esittelykuvaksi töissä itseni venyttelemässä altaan äärellä, ihan rauhassa ja hienolla kaarella.
