Ranska ja Kroatia. Tämä jalkapallofinaali ei ole vain ottelu monien muiden matsien joukossa. Parhaimmillaan se on klassikko, joka iskostuu episodiseen muistiimme tapahtumana, jota voimme myöhemmin kollektiivisesti muistella tyyliin missä olit ja mitä teit silloin, kun Ranska ja Kroatia kohtasivat vuoden 2018 MM-finaalissa. Kesän MM-turnaus muistetaan joka tapauksessa jo nyt lukuisista yllätyksistään, joihin ovat kuuluneet muun muassa kestosuosikkien Saksan ja Brasilian putoaminen jo varhaisessa vaiheessa sekä yllättäjien eteneminen pitkälle.
Turnaus muistetaan myös pelaajien kieriskelyistä sekä siitä, että turnaus on ensimmäinen, jossa on käytetty videoita tuomioiden tarkistamiseksi.
Finaalissa vastakkain ovat nopeilla vastahyökkäyksillään turnauksessa ihastuttanut Les Bleus eli Ranska ja ottelusta toiseen vahvasti mutta tavallaan kaiken aikaa selkä seinää vasten edennyt Kroatia. Historian valossa Ranskalla on etulyöntiasema, sillä se juhli toistaiseksi ainoaa maailman-mestaruuttaan kesällä 1998 kotiturnauksessaan.
Maailmanmestarijoukkueesta muistetaan Ranskan nykyinen päävalmentaja Didier Deschamps, joka nousee finaaliottelussa Franz Beckenbauerin, Mario Zagallon ja Rudi Völlerin joukkoon, joka on ollut mukana kahdessa MM-finaalissa pelaajana tai valmentajana. Ranska eteni myös vuoden 2006 turnauksessa finaaliin, joka muistetaan erityisesti suuren mestarin Zinedine Zidanen 110:nnen minuutin punaisesta hetkestä hänen puskettuaan Italian Marco Materazzia jatkoajalla rintaan. Sunnuntain otteluun tuo ylimääräistä sähköä se, ettei Kroatia, sen paremmin kuin mikään muukaan entisen Jugoslavian alueen maista, ole juhlinut maailmanmestaruutta. Nälkää joukkueella siis riittää.
Historia on kuitenkin historiaa, ja nyt on aika nostaa esille yksi tekijä, jonka onnistumiseen nähdäkseni pitkälle kulminoituu Ranskan eteneminen finaaliotteluun ja mahdollisesti aina maailmanmestaruuteen saakka.
AVAIMENA MAAILMAN PARAS PUOLUSTAVA KESKIKENTTÄPELAAJA
Ranskan peli on läpi turnauksen ollut vahvaa, ja joukkue on ottelusta toiseen edennyt kuin höyryjuna. Hyökkääjistä maalijuhlia viettäneelle 19-vuotiaalle Kylian Mbappelle on povattu valovoimaista tulevaisuutta, ja onhan hän ollut turnauksessa häikäisevä viimeistelijä.
Nostan silti keskeiseksi menestystekijäksi Ranskan 4-2-3-1-ryhmityksestä pikakiituri Mbappen takana ja taiturimaisen Paul Pogban rinnalla pelaavan helmen, jonka oikea-aikaisiin katkoihin tiivistyy moni Ranskan nopeista vastahyökkäyksistä.
Lapsenkasvoinen N’Golo Kanté on mielestäni maailman paras vastustajan hyökkäyksien katkoja, joka tuntuu ehättävän keskikentällä kaikkialle sinne, missä katko ja nopean hyökkäyksen käynnistäminen on mahdollinen. Samaa työtä hän teki piskuisessa Leicesterissä kaudella 2015-16, kun joukkue järjesti urheilumaailman kenties kaikkien aikojen häikäisevimmän sensaation voittamalla Englannin Valioliigan.
Olen itse aikeissa seurata erityisellä mielenkiinnolla sunnuntain ottelua, jossa seuraan nimenomaan N’Golo Kantén peliä kenties maailman parasta hyökkäävää keskikenttää vastaan. Kroatia marssittaa kentälle tutusti joukkueen, jonka dynamoina toimivat Real Madridin Luka Modric ja Barcelonan Ivan Rakitic. Kiinnostavaa on myös nähdä, miten turnauksessa peräti kolme pudotuspeliottelun jatkoaikaa urakoinut Kroatia jaksaa nuorta ja tuoreempana otteluun lähtevää Ranskaa vastaan. Erityisesti, jos Ranska onnistuu hyökkäysten katkoissaan ja juoksuttamaan kroaatteja nopeilla vastahyökkäyksillä hyökkäyspäästä puolustukseen. Tässä nimenomaan N’Golo Kantén onnistuminen on avainasemassa.
Toivotan jokaiselle jännittävää ja tapahtumarikasta finaalia. Toivotaan, että ottelusta tulee klassikko, joka muistetaan ikuisesti iloisesta, reilusta ja raikkaasta futiksesta.
**
Kirjoittajamme Ville Kilpiä on pitkän linjan futisromantikko, jonka elämä rytmittyy jalkapallon MM-kisojen ajan pelien ajankohtien kautta - ja joka uneksii kauniista yksilösuorituksista ja sensaatiomaisista taktisista oivalluksista. Ville on myös aiemmin kirjoittanut päivän aiheista Pamplemoussen blogiin.
Tutustu Villeen: http://www.villekilpia.com
Kun Ranska voitti maailmanmestaruuden 1998 ei sitä kukaan oikeastaan odottanut. En minä ainakaan, kun lähdin mukaan Ranskan joukkueelle töihin heidän leirillään Suomessa alkukesällä 1998. Kesäleiriä pidettiin Kauniaisissa ja ihan matalalla profiililla mentiin koko vierailuaika.
Olin joukkueelle suomalaisena oppaana, ranskan tulkkina ja avustajana. Suomessa heidän tulostaan ei paljoa silloin hälisty ja Kauniaisissa sai treenata rauhassa.
Lentokentällä joukkueen saapuessa muistan, että koneesta tuli ensin joukkue huoltajineen ja perässä liuta lähes saman verran ranskalaista lehdistöä. Lentokentältä lähdin sitten porukan kanssa bussilla Kalastajatorppaa kohti. Suomalaista pressiä ei näkynyt missään.
Siinä sitten minulla oli bussissa niin Zinédine Zidane, Didier Deschamps, Emmanuel Petit, David Treguezet, Thierry Henry, Laurent Blanc sekä Fabien Barthez ja koko muu joukkue. Ketään pelaajista en tuntenut ennen työkeikkaani, tuskinpa edes seurasin jalkapalloa, mitä nyt perheen miesten olan takaa. Ei nämä pelaajat minulle mitään nimiä olleet.
Kalastajatorpalle saavuttaessa ohjelma purkautui niin, että ensin urheilijat sisään ja perästä pressi samoihin pyöröoviin. Sitten alkoikin pienimuotoinen lehdistötilaisuus; miten tänne Suomeen on päätetty treenaamaan rauhassa ja mitä täältä haetaan kisoihin. Mietin että eikös noita olisi voinut jo lentokoneessa jutella?
Tämän infon jälkeen suunnistettiin kapteenin kanssa Kalastajatorpan keittiöön: tulepas tyttönen katsomaan kanssasi tuota hotellin jääkaapin sisältöä. Siellä me seistiin jääkaapit auki ja minä tulkkasin keittiöön tarkat ohjeet. Majoneesi ilmoitettiin esimerkiksi kaikkien ruokalistalta pannaan.
Seuraavana päivän tullessani Kalastajatorpalle oli aulassa täysi hässäkkä. Personne a dormi! Kaikki miehet ovat valvoneet koko yön Suomen suvessa. Tätä ei kukaan ollut osannut ottaa huomioon. Ei muuta kuin metsästämään silmälappuja. Nyt tuntuu, että tuohan on aivan piece of cake löytää muutamat silmälaput, mutta kaskas, päivän etsinnän jälkeen niitä löytyi kassillinen sisustusliike Bitcosta. Ei ollut googlea tai kännykkää käytössä silloin, käytössä olivat perinteinen puhelin, puhelinluettelo ja ripeät nuoret jalat juosta kaupasta toiseen.
Suomi-Ranska ystävyysottelu pelattiin olympiastadionilla. Jos oikein muistan, niin ottelu päättyi 1-0 Ranskalle. Eipä siinäkään vaiheessa tullut mieleen että tässä on nyt MM-mestarien joukkue.
Suomessa käydyn harjoittelujakson perään tuli otteluita hiukan seurattua. Nyt lähes päivälleen 18 vuotta pelattu loppuottelu Pariisissa oli monessa suhteessa voitto koko Ranskalle. Myös nyt Ranska olisi kaivannut yhteiskuntaansa voittoa. Mutta onko hässäkkä urheilun ympärillä nyt suurempi vai tuntuuko se vain siltä?
Ai niin, minä myös mokasin. Futisfriikki poikani (silloin 9 vuotta) kysyi 1998 mestaruuden selvittyä, että miksi en ollut ollut pyytänyt Zidanea vaihtamaan hänen kanssaan pelipaitaa. Niin miksi en?
