Ranskan matkojen erikoistoimisto Pamplemousse Oy ja Italiaan matkoja järjestävä Vino Tours ovat aloittaneet yhteistyön. Intohimona yrityksillä on vuosien kokemuksen tuomana matkailu, Ranska ja Italia sekä ruoka ja viini, ja näihin liittyvistä elämyksistä halutaan asiakkaiden pääsevän osalliseksi.
Kaksi kulttuuria, kaksi maata, unohtumattomia matkoja
Pamplemousse ja Vino Tours ovat kuin kaksi marjaa, erilaisia, mutta kuitenkin samanlaisia. Ranskan matkailun osaajana Pamplemousse tuo aluksi ryhmämatkoja koskevaan yhteistyöhön Ranskan erikoistietämystään ja Vino Tours puolestaan laajaa osaamistaan Italiasta. Kaikki ryhmämatkat suunnitellaan ja toteutetaan yksilöidysti asiakkaan toiveiden mukaan. Vastuullisena matkanjärjestäjänä matkoissa toimii Pamplemousse Oy (Rekisteröintitunnus kilpailu- ja kuluttajavirastossa 4796/04/Mj).
”Haluamme tuoda niin vapaa-ajan ryhmille kuin yritysasiakkaillemmekin helposti saataville Ranskan ja Italian parhaat puolet”, sanovat Pamplemoussen toimitusjohtaja Heidi Kilpiä ja Vino Toursin omistaja Maddalena Benedetti. ”Asiakaskuntamme on hyvin samanhenkistä ja uskomme voivamme tuoda asiakkaillemme lisäarvoa yhteisillä markkinointiponnistuksilla, matkailun ja kulttuurin osaamisellamme ja hallinnollisillakin toimilla.” Yhteisenä tavoitteena on tarjota asiakkaille aitoja elämyksiä, makuja ja kohtaamisia Ranskassa ja Italiassa.
Yrityksistä
Pamplemousse järjestää yksilöityjä matkoja Ranskaan niin yksittäisille lomailijoille kuin yhdistyksille ja yrityksillekin 20 vuoden kokemuksella. Kiertomatkat, kielikurssit, ruoka- ja viinimatkat, talovuokrat ja pyöräreissut ovat kysyttyjä tuotteita. Yrityksen on perustanut Helena Lieto-Pihlajaoja vuonna 2004, ja nykyinen omistaja ja toimitusjohtaja on Heidi Kilpiä.
Vino Tours on suomalais-italialaisen Maddalena Benedettin vuonna 2016 perustama Italian viinimatkailuun ja kulinarismiin erikoistunut matkailupalvelu. Viinimestari Maddalenan Benedettin Vino Tours tarjoaa myös Helsingissä erilaisia opastettuja elämyksiä kuten kaupunkikierroksia sekä ruoka- ja viinimaisteluja. Maddalena toimii matkoillaan myös matkanjohtajana.
Lisätietoja:
Pamplemousse Oy, https://pamplemousse.fi/
Heidi Kilpiä, toimitusjohtaja, heidi.kilpia@pamplemousse.fi, 040-8211950
Vino Tours, https://vinotours.fi/
Maddalena Benedetti, yrittäjä, maddalena@vinotours.fi, 040-7052203
Tämä on Chamonix vintage -hetki. Komeron perältä sattui hiihtokauden alla eteen paperikuvia, joissa eletään niin mainiota 80-lukua. Muistojen kultaamana.
Tämän kansion myötä taisin itsekin siirtyä dioihin joten paperikuvien määrä rajallinen.
80-luku vierähti kokonaan Alpeilla ja koti oli Chamonix'ssa. Elin aika tarkkaa viikko-ohjelmaa hiihtokauden aikana, johon tiistaisin sisältyi aina tämä valkoviinissä uitettu leipä, jonka päällä oli rasvaista juustoa ja kananmuna.
Haluaisin nyt just kokea tuon maun!
Taivas se oli hyvää! Ainakin kun sen aterioi lähes taivaan korkeudella Vallée Blanchella. Refuge de Requin, 2500 metriä. Ruokatavarat sinne tuotiin helikoperilla tai suksilla, uunileipä puolestaan paistettiin puu-uunissa. Tämä taisi olla talon ainoa ruokavaihtoehto.
Koskakohan villapannat tulee taas muotiin, minulla niitä oli jokaikistä väriä!
Kuvia otettiin enemmän taukopaikoilla kuin rinteessä. Hiihto oli hiihtoa ja tauot oikeasti nautittiin siihen aikaan vielä ihanista aterioista aurinkoisilla terasseilla viiniä siemaillen. Tai ainakin niin ne kaikki muistan. Joskus tammikuulle iski kova pakkanen ja viima, mutta silloin jäi kamerat kotiin.
Aika monessa kuvassa olen lasi kädessä. Laittoikohan ne asiakkaat ainostaan valittuja kuvia tulemaan? Käytännössä kaikki nämä kuvat ovat sellaisia joita 80-luvun alussa asiakkaani lähettivät minulle matkansa jälkeen Chamonix'hin. Tänä päivänä ne laitettaisiin someen. Nämä paperiset ovat aivan ihania.
Jotenkin lähden siitä että kun ne minulle on lähetetty kiitoksena kivasta lomasta ja siitä jääneistä muistoista, niin uskallan niitä myös tässä laittaa esille. Jos joku ei halua että kuvansa on esillä niin kerropa minulle ja poistan.
Chamonix'hin muutin 80-luvun alussa ja asuin ensimmäisen talven sisäoppilaitoksessa ENSA:ssa, ehkä Ranskan rumimmassa betonitalossa. Kyseessä oli alppihiihdon koulu, josta valmistui niin alppioppaita kuin opettajia. Siitä sitten jäin töihin ja elämään koko 80-lukua Chamonix'hin.
Vaellukset Chamonix'n laaksossa on osa sitä elämää. Tämä kuva otettu ENSAn kurssilaisten yhteiseltä päivältä ja matkalla ollaan jossain Lac Blancin takana menossa kohti Vallorcinea.
Joka viikko oli niin sanottu leikkimielinen ratakisa yhdessä paikallisen hiihtokoulun kanssa. Mitaleja jaettiin ja kisatulos perustui esilaskijan pohja-aikaan.
Tämän kisan nimi on (edelleen) Flèche, ja moni tuli uudestaan Chamonix'hin parantaakseen tulostaan ja saadakseen paremmin mitalin. Vuodesta toiseen. Eli käytännössä kisasi aina itseään vastaan.
Sitten välillä oli kylillä myös tällaisia teemakisoja, kuten Coupe Raclette Rippoz, josta piti käydä hakemassa sijoitusta juuston maku suussa. Palkintona oli hieno raclette-pannu, joka minulla on edelleen käytössä. Siihen varmaan tarvitaan puolikas kiekko juustoa, jotta sulattamisen voi aloittaa.
Miksi Chamonix? Varmaankin sattumalta ja vähän koulunkin vuoksi. Sitten siihen aukesi työpaikka talveksi ja seuraavaksi ja seuraavaksi. En ollut koskaan hiihtopummina, vaan aina tein töitä ja ansaitsin myös elämäni. Samalla myös valmistuen ranskankielen ja kulttuurin maisteriksi.
Chamonix'ssa poikkeuksellista on kuitenkin jylhät maisemat, mahdollisuus haastavaan hiihtoon rinteillä ja niiden ulkopuolella sekä kaupunkikulttuuri ja sen monet hyvät ravintolat.
Aina kannattaa pysähtyä maisemien tähden. Olisiko tämän lumen ja auringon, kauniiden maisemien ja alppiruokien talvi jälleen kerran?
TILAA LYHYTLOMA RACLETTEA VÄÄKSYSSÄ CHAMONIX'N TAPAAN.
Teksti 15.11.20 Henni Lieto, on 2004 perustanut Pamplemoussen ja on nyt nostalgisella tuulella. Hennillä on taustalla tuhansia hiihtopäiviä ja vilkasta alppikulttuuria Ranskassa niin Chamonix'ssa kuin muissa Ranskan Alppien kohteissa.
Maaliskuinen päivä 2020 tuli Ulkoministeriön ilmoitus, että matkustaminen ei ollut enää mahdollista. Tämän jälkeen on jokainen päivä ollut kummajainen ja uuden opettelemista.
Muistot kuitenkin säilyvät ja nämä satunnaiset kuvat eri vuosien varrelta on vain poimittu kuvavirrastani. Miksi pidän Ranskasta? Miksi olen halunnut tehdä tätä työtä?
Vuonna 2004 perustin Pamplemoussen, sillä Suomessa ei ollut yhtään matkatoimistoa, joka olisi tarjonnut matkailuelämyksiä paikallisten luo kokemaan jotain aitoa, oppimaan erilaista kulttuuria, nauttimaan ranskalaisesta elämäntyylistä ja tietenkin sen ihanasta keittiöstä.
Olen myös itse saanut ja oppinut paljon näistä vuosista.
Tämän kuvan olen ottanut toukokuussa 2004 Rolland Garros -tenniskisoissa käydessäni Pariisissa tapaamassa ensimmäisiä yhteistyökumppaneitani. Ajatus harrastusten ja matkustamisen yhdistämisestä oli päällä. Tennis, hiihto, taide, kielet, tanssi, musiikki.
Samaisena vuonna kävin myös tutustumassa jälleen Normandiaan (olin ollut siellä paljon matkustajana, mennyt jopa kihloihinkin). Kenellekään ei varmasti tarvitse selventää mihin nämä kuvat liittyvät.
Liikuntamatkojen ohella yksi ensimmäisiä matkatuotteittamme oli Provencen taidetalo. Tämä kuva (2006) on tullut kurssilaisilta itseltään, eipä tuossa paljon ole hommat rasittaneet. Kertonee jotain rentoutumisesta.
Koululaiset, ranskan kieli, kulttuuri ja historia oli alusta saakka tärkeä asia. Olen tavannut nyt jo oikeasti aikuisia ihmisiä, jotka ovat olleet meidän järjestämässä leirikoulussa tai nuorille suunnatulla kielikurssilla Ranskassa. Heistä usea oli saannut kokemuksen myötä ihan uuden suunnan elämäänsä, esimerkiksi päätöksen mitä lähteä opiskelemaan koulun jälkeen.
Matkamessut ovat olleet tapaamispaikka niin alan kesken kuin matkustajiemme kanssa vuosittain. Hektinen tammikuun viikonloppu (tässä vuosi 2010) joka kerta, mutta antoisaa kun saa kuulla kasvokkain matkakuulumisia.
Monesti olen vuosien varrella miettynyt mikä tekee minulle Ranskasta mielenkiintoisen. Vastauksia ovat: valo, kieli, estetiikka, makuelämykset. Miksiköhän esimerkiksi tästä kuvasta tunnen ihollani tuon viileän valon? Kuva on vuodelta 2013 ja se on otettu Provencessa Estoublonin viini- ja oliivitilan pihalta tilan ollessa kiinni. Ketään en pihassa tavannut.
Kevään tulo, vehreys ja kukinta. Kuva on otetty opintomatkalla Rivieran puutarhoihin Ranskassa ja Italiassa maaliskuussa 2016. Puutarhamatkojen yksi upeimmista kohteista on Menton, sillä sen mikroilmasto sallii sellaista, mitä ei voi muualla nähdä. Myös tämä kuva on Mentonista.
Ranska on pyöräilyn maa. Pyörällä lomailu on ollut yksi kantava teemamme junamatkailun ohella koko olemassaolon ajan. Kuva on otettu muutama vuosi sitten Canal du Midin varrelta, kilometrejä omalla lomalla tuli noin 300 km, käytössä oli sähköpyörä. Nyt Tour de France on siirretty elokuulle, mutta näillä näkymin siis ollaan pitämässä.
Monelle taiteilijalle näkymä ikkunasta on ollut vuosien ajan inspiraatio. Tämä näkymä on Chateau de Saint Martinin vierasmajasta, siinä voisi viivähtää pidempäänkin kyynärpäät ikkunalautaan nojaten ja hengitellä rauhallisesti.
Ikkunaluukkuihin, eli volet'hin, liittyy mielessäni selkeää ranskalaista romantiikkaa. Ikkunaluukku siivilöi valoa omalla tavallaan, se antaa suojaa kuumuudelta ja se sulkee talon illaksi.
Tämä on elintarvike, joka jakaa kansan vielä rajummin kuin homejuusto. Foie gras on monelle hirvitys, mutta osa ihmisistä maksaa hurjia summia saadakseen sitä. Ranskalaisilla itsellä se keskittyy paljon juhlapyhiin. Itse nautin laadukkaan foie gras'n suurella nautinnolla
Lomalaisen jälkiruoan jälkeen hieman petits fourseja. Lounas oli nautittu Mandeliussa ihanien plataanien alla ja olo oli vain päiväunia vaille. Mutta vielä hiukan makeaa kahvin kanssa. Mitä yltäkylläisyyttä elämä välillä on ollutkaan.
Vuosien varrella on tullut järjestettyä erilaisia Ranskaan liittyviä tapahtumia Suomessa. Bouillabaisse-iltoja, elokuvien ennakkonäytöksiä, musiikkiesityksiä ja vuonna 2009 organisoitiin ranskaohjelmaa Hangossa. On ollut ihanaa touhuta ranskalaisten teemojen parissa. Tänäkin iltana pelattiin petankkia, pidettiin bingo (ranskassa loto) ja katseltiin upeita valokuvia ja ranskalaista elokuvaakin.
Joskus on kiva lähettää kirjepostia. Niin päätimme tehdä esimerkiksi 2013 kun olimme tutustumassa Loiren linnoihin. Kirjoitimme käsin ennakkoon valituille parillekymmenelle asiakkaalle linnan leimoilla olevan joulukirjeen. Ehkä jollain on tämä jäljellä....
Jotkut hotellihuoneet ovat söpömpiä ja viihtyisämpiä kuin toiset. Pariisissa pidän erityisesti siitä, että hotellin ikkunat saa auki ja niistä ikkunoista näkee kaupungille. Tämä huone on pienestä yksityisestä hotellista Sorbonnen alueelta.
Mikä tekee pariisilaisista katoista niin romanttisia? Nuoruudessa tuli asuttua niin sanotuissa piaanhuoneissa, chambre de bonne, joten ehkä kysymys on nuoruuden ja vapauden kaipuusta.
Makuja, yllätyksiä, käsityötä. Sitä on ranskalainen huippukeittiö parhaimmillaan. Hienointa on kun se pääsee yllättämään. Näin teki Gerard Bertandin viinitilan baari Languedocin alueella tarjotessaan pähkinöiden sijasta suussa sulavia alkupaloja. Paikkoja kyseisellä terassilla oli vain yksi pöydällinen.
Tekstin mietteet laati Henni Lieto. Lisää kuvia mahdollisesti jatkossa. Nämä kuvat Hennin satunnaisesti valitsemia, mukana myös Asterix-puiston pr-kuva ja Tomi Parkkosen kuva Hangon juhlista. 16.4.2020
Käytä hyväksesi Pamplemoussen osaaminen Champagnen matkoissa. Palvelumme kattavat yksinmatkustavat, ystäväporukat, isommat ryhmät ja seminaarimatkat. Champagnen matkoilla voit käydä tai jopa asua pientuottajan luona, matkoilla näet muutakin kuin isojen talojen tuotantoa. Teemme vierailusi valmiiksi, mutta jos haluat viedä ryhmän määrätyn tuottajan luo, kerro se jo varausvaiheessa. Viini- ja ruokamatkamme ovat kaikki omaa tuotantoamme ja teemme töitä paikallisten alan yrittäjien kanssa. Sopisiko sinulle joku näistä matkoista? Muotoilemme näistä mielellämme myös sinulle mitoitetun matkan.
Tee omatoiminen matka valmiiksi mietittynä:
TUTUSTU CHAMPAGNEEN, ASU VIINITILALLA
PIENRYHMÄ 8 HENKEÄ CHAMPAGNE JA PARIISI
Kun 2004 aloittelin Pamplemousse-yritystäni oli minulla selvä visio. Tahdoin tehdä matkoja turistirysien ulkopuolelle turistiajan ulkopuolella. Idealisti kun olin.
Tämä sama visio on ollut olemassa nyt lähes 15 vuotta. Edelleen haluan, ja koko toimistomme haluaa, löytää jokaiselle matkustajalle omanlaisen matkan. Matkan, jossa vältellään massapaikkoja, ruuhka-aikoja ja itsestään selvyyksiä. Edelleen idealistisesti.
Mutta mutta. Jos et tunne Ranskaa voi olla vaikeata valita jotain muuta kuin Pariisi tai Nizza kohteeksi. Ellet sitten kysy meiltä.
Ranska on iso maa ja jolla on monta erilaista kulttuuria alueesta johtuen. Olemme kaikki vuodet saaneet pitää meille uskollisia asiakkaita – enemmän jo ystäviä – kanssamme mukana matkassa. Halusimme alusta saakka kertoa Ranskan vähemmän tunnetuista kylistä (siis myös ruuhkattomista) ja viedä matkustaja kohtaamaan myös se tuiki tavallinen ranskalainen vaikkapa pieneen kirkonkylään tai maaseudulle.
Viikonloppuna tuli sitten rankalaisittain déjà vu –ilmiö itselle kun luin HS:n artikkelia. Massaturismiiin on nyt tarttunut oikein YK ja Maailman matkailujärjestö, jotka yrittävät rakentaa turismivirran kulkua toiseen suuntaan, jotta se ei pilaisi tunnetuimpia kohteita ja ärsyttäisi paikallisia niin paljon. Loistavaa.
HS artikkeli: Massaturismi riivaa niin asukkaita, ympäristöä kuin matkailijoitakin.
Matkailun ja paikallisten tulee kulkea käsi kädessä. Siksi kaikki nämä vuodet olemme halunneet:
1) Tehdä töitä paikallisten kanssa suoraan. Tämä tarkoittaa että pyrimme ostamaan ja maksamaan mahdollisimman paljon esim. majoituksista ja palveluksista suoraan paikan päälle palvelun tarjoajalle (suosimme pienhotelleja, linnoja, viinitiloja, paikallisia ravintoloita, pyörävuokraajia jne…. ). Tämä vaatii suhteita ja jaksamista.
2) Suomalaisen näkevän ja kokevan sen vähemmän tunnetun ranskalaisen luonnonkauneuden, historian, ruokakulttuurin ja upean huumorin Pariisin ja Nizzan ulkopuolella. Ohjastaa ja opastaa matkustajaa löytämään uutta. Usein tämä vaatii vähän paikannimien tavaamista, mutta lopputuloksena tuo yllätyksellisen ja nautittavan off-tourist matkan.
3) Laatia jokaiselle (perheelle, kavereille, yritykselle, ryhmälle) oman matkaohjelman yksilöllisesti ja päästää ihminen kokemaan siinä ympäristössä matkaansa missä mieluiten viihtyy. Uskaltaen myös kyseenalaistaa itsestäänselvyydet.
Ja näin me edelleen jatkamme.
Teksti: Henni 12.3.2018
Kun Ranska voitti maailmanmestaruuden 1998 ei sitä kukaan oikeastaan odottanut. En minä ainakaan, kun lähdin mukaan Ranskan joukkueelle töihin heidän leirillään Suomessa alkukesällä 1998. Kesäleiriä pidettiin Kauniaisissa ja ihan matalalla profiililla mentiin koko vierailuaika.
Olin joukkueelle suomalaisena oppaana, ranskan tulkkina ja avustajana. Suomessa heidän tulostaan ei paljoa silloin hälisty ja Kauniaisissa sai treenata rauhassa.
Lentokentällä joukkueen saapuessa muistan, että koneesta tuli ensin joukkue huoltajineen ja perässä liuta lähes saman verran ranskalaista lehdistöä. Lentokentältä lähdin sitten porukan kanssa bussilla Kalastajatorppaa kohti. Suomalaista pressiä ei näkynyt missään.
Siinä sitten minulla oli bussissa niin Zinédine Zidane, Didier Deschamps, Emmanuel Petit, David Treguezet, Thierry Henry, Laurent Blanc sekä Fabien Barthez ja koko muu joukkue. Ketään pelaajista en tuntenut ennen työkeikkaani, tuskinpa edes seurasin jalkapalloa, mitä nyt perheen miesten olan takaa. Ei nämä pelaajat minulle mitään nimiä olleet.
Kalastajatorpalle saavuttaessa ohjelma purkautui niin, että ensin urheilijat sisään ja perästä pressi samoihin pyöröoviin. Sitten alkoikin pienimuotoinen lehdistötilaisuus; miten tänne Suomeen on päätetty treenaamaan rauhassa ja mitä täältä haetaan kisoihin. Mietin että eikös noita olisi voinut jo lentokoneessa jutella?
Tämän infon jälkeen suunnistettiin kapteenin kanssa Kalastajatorpan keittiöön: tulepas tyttönen katsomaan kanssasi tuota hotellin jääkaapin sisältöä. Siellä me seistiin jääkaapit auki ja minä tulkkasin keittiöön tarkat ohjeet. Majoneesi ilmoitettiin esimerkiksi kaikkien ruokalistalta pannaan.
Seuraavana päivän tullessani Kalastajatorpalle oli aulassa täysi hässäkkä. Personne a dormi! Kaikki miehet ovat valvoneet koko yön Suomen suvessa. Tätä ei kukaan ollut osannut ottaa huomioon. Ei muuta kuin metsästämään silmälappuja. Nyt tuntuu, että tuohan on aivan piece of cake löytää muutamat silmälaput, mutta kaskas, päivän etsinnän jälkeen niitä löytyi kassillinen sisustusliike Bitcosta. Ei ollut googlea tai kännykkää käytössä silloin, käytössä olivat perinteinen puhelin, puhelinluettelo ja ripeät nuoret jalat juosta kaupasta toiseen.
Suomi-Ranska ystävyysottelu pelattiin olympiastadionilla. Jos oikein muistan, niin ottelu päättyi 1-0 Ranskalle. Eipä siinäkään vaiheessa tullut mieleen että tässä on nyt MM-mestarien joukkue.
Suomessa käydyn harjoittelujakson perään tuli otteluita hiukan seurattua. Nyt lähes päivälleen 18 vuotta pelattu loppuottelu Pariisissa oli monessa suhteessa voitto koko Ranskalle. Myös nyt Ranska olisi kaivannut yhteiskuntaansa voittoa. Mutta onko hässäkkä urheilun ympärillä nyt suurempi vai tuntuuko se vain siltä?
Ai niin, minä myös mokasin. Futisfriikki poikani (silloin 9 vuotta) kysyi 1998 mestaruuden selvittyä, että miksi en ollut ollut pyytänyt Zidanea vaihtamaan hänen kanssaan pelipaitaa. Niin miksi en?
