Maaliskuinen päivä 2020 tuli Ulkoministeriön ilmoitus, että matkustaminen ei ollut enää mahdollista. Tämän jälkeen on jokainen päivä ollut kummajainen ja uuden opettelemista.
Muistot kuitenkin säilyvät ja nämä satunnaiset kuvat eri vuosien varrelta on vain poimittu kuvavirrastani. Miksi pidän Ranskasta? Miksi olen halunnut tehdä tätä työtä?
Vuonna 2004 perustin Pamplemoussen, sillä Suomessa ei ollut yhtään matkatoimistoa, joka olisi tarjonnut matkailuelämyksiä paikallisten luo kokemaan jotain aitoa, oppimaan erilaista kulttuuria, nauttimaan ranskalaisesta elämäntyylistä ja tietenkin sen ihanasta keittiöstä.
Olen myös itse saanut ja oppinut paljon näistä vuosista.
Tämän kuvan olen ottanut toukokuussa 2004 Rolland Garros -tenniskisoissa käydessäni Pariisissa tapaamassa ensimmäisiä yhteistyökumppaneitani. Ajatus harrastusten ja matkustamisen yhdistämisestä oli päällä. Tennis, hiihto, taide, kielet, tanssi, musiikki.
Samaisena vuonna kävin myös tutustumassa jälleen Normandiaan (olin ollut siellä paljon matkustajana, mennyt jopa kihloihinkin). Kenellekään ei varmasti tarvitse selventää mihin nämä kuvat liittyvät.
Liikuntamatkojen ohella yksi ensimmäisiä matkatuotteittamme oli Provencen taidetalo. Tämä kuva (2006) on tullut kurssilaisilta itseltään, eipä tuossa paljon ole hommat rasittaneet. Kertonee jotain rentoutumisesta.
Koululaiset, ranskan kieli, kulttuuri ja historia oli alusta saakka tärkeä asia. Olen tavannut nyt jo oikeasti aikuisia ihmisiä, jotka ovat olleet meidän järjestämässä leirikoulussa tai nuorille suunnatulla kielikurssilla Ranskassa. Heistä usea oli saannut kokemuksen myötä ihan uuden suunnan elämäänsä, esimerkiksi päätöksen mitä lähteä opiskelemaan koulun jälkeen.
Matkamessut ovat olleet tapaamispaikka niin alan kesken kuin matkustajiemme kanssa vuosittain. Hektinen tammikuun viikonloppu (tässä vuosi 2010) joka kerta, mutta antoisaa kun saa kuulla kasvokkain matkakuulumisia.
Monesti olen vuosien varrella miettynyt mikä tekee minulle Ranskasta mielenkiintoisen. Vastauksia ovat: valo, kieli, estetiikka, makuelämykset. Miksiköhän esimerkiksi tästä kuvasta tunnen ihollani tuon viileän valon? Kuva on vuodelta 2013 ja se on otettu Provencessa Estoublonin viini- ja oliivitilan pihalta tilan ollessa kiinni. Ketään en pihassa tavannut.
Kevään tulo, vehreys ja kukinta. Kuva on otetty opintomatkalla Rivieran puutarhoihin Ranskassa ja Italiassa maaliskuussa 2016. Puutarhamatkojen yksi upeimmista kohteista on Menton, sillä sen mikroilmasto sallii sellaista, mitä ei voi muualla nähdä. Myös tämä kuva on Mentonista.
Ranska on pyöräilyn maa. Pyörällä lomailu on ollut yksi kantava teemamme junamatkailun ohella koko olemassaolon ajan. Kuva on otettu muutama vuosi sitten Canal du Midin varrelta, kilometrejä omalla lomalla tuli noin 300 km, käytössä oli sähköpyörä. Nyt Tour de France on siirretty elokuulle, mutta näillä näkymin siis ollaan pitämässä.
Monelle taiteilijalle näkymä ikkunasta on ollut vuosien ajan inspiraatio. Tämä näkymä on Chateau de Saint Martinin vierasmajasta, siinä voisi viivähtää pidempäänkin kyynärpäät ikkunalautaan nojaten ja hengitellä rauhallisesti.
Ikkunaluukkuihin, eli volet'hin, liittyy mielessäni selkeää ranskalaista romantiikkaa. Ikkunaluukku siivilöi valoa omalla tavallaan, se antaa suojaa kuumuudelta ja se sulkee talon illaksi.
Tämä on elintarvike, joka jakaa kansan vielä rajummin kuin homejuusto. Foie gras on monelle hirvitys, mutta osa ihmisistä maksaa hurjia summia saadakseen sitä. Ranskalaisilla itsellä se keskittyy paljon juhlapyhiin. Itse nautin laadukkaan foie gras'n suurella nautinnolla
Lomalaisen jälkiruoan jälkeen hieman petits fourseja. Lounas oli nautittu Mandeliussa ihanien plataanien alla ja olo oli vain päiväunia vaille. Mutta vielä hiukan makeaa kahvin kanssa. Mitä yltäkylläisyyttä elämä välillä on ollutkaan.
Vuosien varrella on tullut järjestettyä erilaisia Ranskaan liittyviä tapahtumia Suomessa. Bouillabaisse-iltoja, elokuvien ennakkonäytöksiä, musiikkiesityksiä ja vuonna 2009 organisoitiin ranskaohjelmaa Hangossa. On ollut ihanaa touhuta ranskalaisten teemojen parissa. Tänäkin iltana pelattiin petankkia, pidettiin bingo (ranskassa loto) ja katseltiin upeita valokuvia ja ranskalaista elokuvaakin.
Joskus on kiva lähettää kirjepostia. Niin päätimme tehdä esimerkiksi 2013 kun olimme tutustumassa Loiren linnoihin. Kirjoitimme käsin ennakkoon valituille parillekymmenelle asiakkaalle linnan leimoilla olevan joulukirjeen. Ehkä jollain on tämä jäljellä....
Jotkut hotellihuoneet ovat söpömpiä ja viihtyisämpiä kuin toiset. Pariisissa pidän erityisesti siitä, että hotellin ikkunat saa auki ja niistä ikkunoista näkee kaupungille. Tämä huone on pienestä yksityisestä hotellista Sorbonnen alueelta.
Mikä tekee pariisilaisista katoista niin romanttisia? Nuoruudessa tuli asuttua niin sanotuissa piaanhuoneissa, chambre de bonne, joten ehkä kysymys on nuoruuden ja vapauden kaipuusta.
Makuja, yllätyksiä, käsityötä. Sitä on ranskalainen huippukeittiö parhaimmillaan. Hienointa on kun se pääsee yllättämään. Näin teki Gerard Bertandin viinitilan baari Languedocin alueella tarjotessaan pähkinöiden sijasta suussa sulavia alkupaloja. Paikkoja kyseisellä terassilla oli vain yksi pöydällinen.
Tekstin mietteet laati Henni Lieto. Lisää kuvia mahdollisesti jatkossa. Nämä kuvat Hennin satunnaisesti valitsemia, mukana myös Asterix-puiston pr-kuva ja Tomi Parkkosen kuva Hangon juhlista. 16.4.2020
